Kepan kujeita

Tottelemista

2009-07-19T11:54:00.000-07:00

Nouto alkaa sujua mallikkaasti, Kepa tulee treeni treeniltä lähemmäs luovutuksessa ja saa koko ajan lisää itseluottamusta siihen, että tekee oikein. Noudosta (ja noutokapulasta) on alkanut tulla niin kivaa, että Kepa tuo joka kerta mulle kapulan sen nähdessään. Ilman erillistä käskyä, siis. Olen kehunut ja palkinnut tästäkin, koska ajattelen tämän vain entisestään vahvistavan noutokapulaan liittyvän hyvää juttua. Jossain vaiheessa täytyy ruveta harventamaan palkitsemista ilman käskyä noutamisesta, mutta ehkä vasta sen jälkeen kun olen saanut a-estenoudon kuntoon.

Hyppynoutoakin harjoiteltiin kapulan kanssa, eka kerran sen jälkeen kun noutokapula alkoi tökkiä. Ei ongelmaa, Kepa hyppää iloisesti ja teki hienosti hyppynoudon. Alkuun otettiin ihan vaan hyppy - tuo - luovutus, eli koiran ei tarvinnut olla sivulla perusasennossa eikä tarvinnut siirtyä luovutuksen jälkeen sivulle perusasentoon. Este ei ollut ihan metrin korkea kun omalla esteellä harjoiteltiin, mutta tarkoitus olisi suunnistaa seuran kentälle ensi viikolla ja samalla harjoitella a-esteen ylitystä. Pääasia että Kepa ei edes arastellut kapulan kanssa hyppäämistä.

Luoksetulon pysäytys on vähän päässyt unohtumaan näköjään, joten se otetaan taas työn alle. Muuten luoksetulo on edelleen vauhdikas ja iloinen :)

Kauko-ohjaus istu-maahan toimii edelleen hyvin, pientä hiomista vaatii kuitenkin. Kohta voi alkaa jo yhdistää seisomisen tuohonkin, vielä on otettu maahan - seiso ja istu - seiso -liikkeitä erillisinä.

Pihan lapset haluaisivat kovasti Kepaa kouluttaa, ja harmittaa kun en siihen voi antaa lupaa. Hyvää jutussa on se, että Kepa on todellakin valloittanut pihan lapset (ja lasten mukana aikuiset) :)

Agitreeniä ja kisoja

2009-07-17T07:39:00.001-07:00

Agility alkaa sujua meikäläiseltäkin, olen alkanut luottaa koiraan eikä minun tarvitse tuijottaa koiraa koko ajan. Luotan siihen että Kepa tosiaan tulee perässä niitä esteitä :) Itse asiassa Kepakin on alkanut vähentää katsekontaktia minuun radalla, kun tajusin itse olla katsomatta koiraa koko ajan. Loogista, mutta kenellekään ei ole tullut edes treeneissä mieleen moinen.

Ekat kisat takana, käytiin oman seuran kisoissa korkkaamassa kisaura. Kaksi starttia, molemmista hyllyt mutta jonnekinhan ne pokaalit on tulevaisuudessa laitettava...
Eka radalla mun moka, ohjasin koiran väärälle esteelle. Tokalla radalla Kepa jostain syystä ohitti renkaan, jälkikäteen ajateltuna olin ehkä liikaa edellä koiraa ja se hämmentyi tilanteesta. Harjoitusta vaan, kyllä se siitä.

Kuitenkin radoilla tuli monta onnistumista vaikeissa paikoissa, joten kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli kisoista. Kivaa oli molemmilla, joten ei meidän kisaura tähän jäänyt. Seuraavat koitokset on jo katsottuna.

Nyt pitää ruveta nikkaroimaan pari kolme hyppyestettä lisää kotiin, jotta päästään harjoittelemaan ohjaamisia myös kotosalla. Yhdellä esteellä on hankala harjoitella ohjaamisia, joten pitää ruveta etsimään tarvikkeita.

Treeniä ja hormoneja

2009-06-11T23:09:00.000-07:00

Kepalla on menossa juoksutauko, ei päästä yhteistreeneihin vaan joudutaan kahdestaan treenailemaan. Sen mitä hormonit pienen koiran elimistössä antaa myöten, aivot ovat olleet jossain muualla kuin täällä.

Noutoja tein tuossa pihalla, viilaamista riittää mutta pääpiirteittäin nouto on hanskassa. Jaksaa odottaa vieressä kapulan heittoa, lähtee hyvällä halulla hakemaan kapulaa, takaisintulossa vauhtia saisi olla enemmän, luovuttaa ihan nätisti kapulan.

Luovutuksessa jää mun makuun hieman liian kauas, mutta ei mun tartte mistään kurotella kapulaa vaan ihan normaalisti saan kapulan pois. Toistoja se ei kestä edelleenkään, joten otin lopussa ihan vaan hakemista ilman luovutusta ja luovutusta parin metrin matkalta.

Lopuksi annoin koiran juoksuttaa kapulan autolle, jotta siitä tulisi kiva mieli ja auton takakontista ilmestyi palkka (=pehmolelu jota saa tappaa luvan kanssa).

Maanantaina agin möllikisat, meidän ekat joten katotaan miten menee.

Agilitytreeniä

2009-05-24T07:44:00.000-07:00

Viime maanantaina käytiin pitkästä aikaa agiliitämässä, kivaa oli molemmilla.

Kepalla oli intoa enemmän kuin laki sallii, joten ei malttanut odottaa ekan esteen takana lähtölupaa vaan varasti. Ekan kerran koko meidän harrastamisen aikana, aiemmin on istunut tosi varmasti ja kiltisti odottanut lupaa. Pitänee kiinnittää tähän huomiota ja alkaa palkata välillä vaan lähtöluvan odottamisesta.

Otin ennen radan suorittamista pari kertaa A-esteen, ihan vaan kontaktien takia. Ekalla kerralla alastulokontakti meni pipariksi, mutta kun otettiin uudestaan niin muisti koirakin hidastaa. Kepit vähän tökkivät alkuun, mutta alkukankeuden jälkeen meni ihan kivasti.

Itse radalla oli sitten keinukin mukana, olis pitänyt ottaa tämäkin ennen radan suorittamista erikseen muistin virkistämiseksi. Lentokeinuksihan se meni, mutta otin saman tien uudestaan ja nyt meni jo paremmin.
Kepeillä radalla Kepa kysyy edelleen todella paljon minulta suorittamisen aikana, joka keppivälin jälkeen katsoo kohti. Pitää yrittää harjoitella noita keppejä ihan erikseen, niin että Kepa osaisi mennä itsekin eikä tarvitsisi kysellä apuja minulta. Se tietää kyllä miten kepit mennään, mutta jonkinlainen epävarmuus on näkyvissä. Ehkä tauko oli liian pitkä.

Muutamia ohjauksellisesti vaikeita paikkoja oli radalla, ja ilokseni huomasin itsekin kehittyneeni ja selvitettiin heti ekalla kerralla vaikeat paikat. Olen siis onnistunut kehittämään muutaman hermoradan itselleni lisää ja kädet pystyvät toimimaan erillään riippumatta toisistaan ;)
Vai liekö salainen aseeni tehonnut huomaamattani, ostin kirpparilta 3 eurolla nyrkkeilytossut ja nyrkkeilijöillä kuulemma noi tanssiaskeleet ovat hallussa... Vakavasti puhuen, tossut olivat todella hyvät käytössä, ne eivät luistaneet hiekkapohjalla ja tukivat nilkkoja antaen niille kuitenkin hieman liikkumavaraa.

Huomiset treenit jäävät väliin johtuen iltavuorosta (harmi kun työt haittaavat pahasti harrastamista), mutta perjantai-illaksi on suunnitelmissa agilitytreeniä vapaavuorolla.

Noutaa, ei nouda, noutaa sittenkin!

2009-05-20T09:55:00.000-07:00

Kepalle oli erittäin vaikeaa ottaa kapulaa suuhunsa, jostain syystä koira parivuotiaana kieltäytyi täysin kapulan noudosta. Mielikuvitusta vaadittiin, että nouto saatiin taas toimimaan. Kaiken muun Kepa suostui noutamaan, mutta jos noudettava esine vain muistuttikin noutokapulaa, homma loppui siihen.

Kokeiltiin varmaan kaikki mahdolliset keinot, joita nouto-ongelmiin oli tarjolla. Kapulan kanssa leikkimisestä koira meni hämilleen ja mieluimmin pakeni tilanteesta. Toisen koiran kanssa kapulan kanssa leikkiminen Kepan nähden tuotti saman tuloksen. Saalisvietillä sama homma, koira lähti kyllä kapulan perään mutta ei ottanut sitä suuhunsa.

Koulutuksellisesti Kepa on ollut minulle haastava, se pitää tekemisestä mutta jos otan monta toistoa peräjälkeen niin koira kyllästyy ja into laskee maan alle. Jankkaamisesta menee ko. asia takapakkia, joten jokainen tekeminen suunnitellaan etukäteen ja edetään pienin askelin opetuksessa. Näin ei tule edes mahdollisuutta ylenmäärin toistamiseen. Lisäksi yritän saada treeneihin vaihtelua, esim. tällä viikolla otetaan noutamista ja ensi viikolla myös, sitten viikko kokonaan ilman noutoa ja keskitytään kolmannella viikolla johonkin muuhun asiaan.
Vaihtelua treeneihin tuo myös se, että Kepan kanssa voidaan keskittyä agilityyn ja jälkeen tottiksen ohella.

Mutta se nouto.

Pari kuukautta meni miettiessä mistä ja miten aloitan, sekä miten etenen. Välillä tuntui että mennään ihan perstuntumalla, ja sen takia otettiin myös takapakkia. Syy oli ihan minun, innostuin liikaa ja etenin liian vauhdilla kun huomasin koiran onnistuvan. Otin opikseni ja pistän noutokapulan jäihin jos huomaan olevani liian innokas.
Koira on nyt neljävuotias ja tämän kahden vuoden aikana on ollut välillä noutoharjoituksissa taukoa jopa kolmekin kuukautta. Nämä tauot on olleet tarkoituksellisia, koska olen huomannut että joskus Kepan on hyvä saada hautoa asiaa kunnolla.
Olen listannut vaiheittain etenemisen, ja seuraavaan vaiheeseen on siirrytty vasta kun koira tekee innokkaasti, oma-aloitteisesti ja halukkaasti yhden vaiheen.

1. Naksutin otettiin käyttöön, ja aloitettiin ihan siitä että koira kävi kapulalla.
2. Ensimmäinen vaihe onnistui, joten koiran piti avata suunsa kapulalla.
3. Koira pisti leukansa kapulan ympäri, mutta ei nostanut kapulaa maasta.
4. Koira nosti kapulaa hieman maasta.
5. Koira nosti kapulan maasta ja katsoi kohti.
6. Koira otti askeleen minua kohti kapula suussa.
7. Koira lähti tulemaan kapula suussa kohti.
8. Koira toi kapulan minulle asti, ei väliä sainko kapulan käteeni vai putosiko se maahan tai missä asennossa koira oli luovutuksessa.
9. Kapula luovutettiin minulle käteen, koiran asennolla ei ollut väliä.
10. Koira toi kapulan ja istui, koiran etäisyydellä tai oliko se vinossa minuun nähden ei ollut väliä.
11. Koira toi kapulan ja istui niin lähelle minua että sain kapulan käteeni.
12. Koira luovutti kapulan istumalla ihan lähelleni, jotta luovutuksessa minun ei tarvinnut kumartua eteenpäin ottamaan kapulaa.

Kohtien 11. ja 12. välillä tehtiin luovutusharjoituksia, joissa istuin maassa ja koiran piti tuoda kapula minulle ns. ihoon kiinni. Innostin koiraa kehumalla ja se sai myös palkan. Seuraavaksi istuin tuolilla tms. korokkeella ja koiran piti tuoda kapula minulle taas ihoon kiinni. Jos koira meni kapulalle innostuneena, eikä paineistunut tilanteesta, se sai ekstraisot kehut ja palkat. Treenit loppuivat heti, jos koira teki innostuneen ja iloisen noudon.

Joissain vaiheissa meni kauemmin kuin toisissa, pisimmillään taidettiin olla jopa puoli vuotta yhdessä vaiheessa.
Tällä hetkellä ollaan menossa tilanteessa, jossa koira innostuneesti menee kapulalle ja luovuttaa sen istuen edessä lähelläni. Enää tarvitaan hieman lisää varmuutta koiralle noutamiseen, sekä pientä hienosäätöä. Tavoitteena on että kesäkuun alkuviikoilla koira osaa noudon varmasti ja päästään tokon avoimeen huolettomin mielin.

Koekalenteria tutkimassa

2009-05-17T02:41:00.000-07:00

Kun kesän työvuorot on jotakuinkin suurinpiirtein tiedossa, voi rauhassa aloittaa koekalenterin tutkimisen ;) Lähinnä tokoja ja agilityä ehdin vilkuilla, yhteen tokoon jo ilmoittauduin ja merkkasin kalenteriin mölliagin. Heinäkuulle on jo agikisa kalenterissa, siis virallinen sellainen, vielä kesäkuulle pitää mokoma etsiä.

Hieman haittaa harrastamista ja kisaamista viikonlopuillekin sattuvat työvuorot, mutta tarkalla suunnittelemisella _ehkä_ saattaisin saada systeemit toimimaan.

Huomenna agitreenit pitkästä aikaa, kun en ole iltavuorossa. Jos jotain huomioimisen arvoista tulee eteen, siitä lisää huomenna. Todennäköisesti siis jokatapauksessa huomenna lisää...

Kepan noutoharjoitukset ovat oma lukunsa, ne kun eivät menneet ihan niin oppikirjan mukaan kuin piti. Yritän ensi viikolla ehtiä laittamaan tekstiä niistäkin, jouduin käyttämään melkoisesti mielikuvitusta että sain koiran noutamaan noutokapulan samalla innolla ja intensiteetillä kuin muutkin tavarat.

Kepa on nyt sitten virallisesti aikuinen 4v tyttökoira :D Todellakin vain virallisesti aikuinen, käytännössä se on henkisesti lähinnä 4 kk:n tasolla... Tänään paistetaan lettuja synttäreiden kunniaksi, kunhan poika kotiutuu mummolasta.

Pääsiäiskuulumisia

2009-04-12T00:22:00.000-07:00

Nelli on lomalla maalla, joten Kepa on nyt ainoana koirana talossa. Hieman se on hukassa kun ei ole koirakaveria, toisaalta nauttii kun saa ainoana koirana kaiken mamin huomion :)

Eilen käväistiin maalla ja tytöille tuli heti riitaa, karvat pystyssä molemmilla ja kauhea urina. Yhteenotolta onneksi vältyttiin, mutta väliin piti silti mennä. Nellin oma paratiisi ja me oltiin siellä tunkeilijoita...

Tänään pidetään kaikesta tottistelusta jne. vapaata, pitää laitella kämppää ja pojalle tavaroita, se kun lähtee ensi viikoksi reissuun ja mä jään koirien kanssa kotiin. Uuden työpaikan myötä koirat joutuvat harjoittelemaan myös yksinoloa yöllä, joten meille on tulossa kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen viikko :)

Agiliitoa

2009-04-10T11:30:00.000-07:00

Jospas laittas hieman päivitystä siitä, missä ollaan menossa agilityharrastuksessa.

Agilitystä oli tarkoitus tulla meille ns. kakkoslaji, jota harrastetaan omaksi huviksi ja mielen virkistyksesi. Kilpailuille en edes uhrannut ajatusta, päämääränä oli tarjota koiralle jotain jossa olisi vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) Toko ja tottis on tiukkaa puurtamista ja pilkuntarkkaa tekemistä, ja välillä tuntui että energiselle ja vauhdikkaalle koiralle voisi tarjota muutakin tekemistä.

Esteet opittiin suht nopeasti tuntemaan, ainoastaan keinu oli hieman arveluttava. Siitäkin päästiin harjoittelemalla ohi, enää keinua ei hidastella. Paitsi ohjaajan toimesta, että ehtisi mokoma laite laskeutua alas ennen kuin koira siitä lähtee. Parhaat ja mieluisimmat esteet ovat puomi ja A-este, tottakai, jotta minä saisin päänsärkyä kontaktipinnoista.
Haluaisin koiran tekevän ne itse, ilman pysähtymistä alastulokontaktilla. Ylösmenokontakteille pystyn koiraa hidastamaan, mutta on vaikea ehtiä sinne alastulokontaktille vahtimaan. Tähän mietitään vielä keinoja.

Pujottelu on toinen hankala, mutta todennäköisesti ohjaajassa on vika. Toistoja Kepa ei tässäkään kestä montaa peräkkäin, pitäisi vaan päästä tekemään joka päivä / joka toinen päivä kepit jotta niihin saisi kunnon rutiinin. Tekniikka on hallussa, mutta kun vauhtia tulee lisää meinaa koira ruveta oikomaan. Joudun vielä jonkun verran auttamaan sanallisesti, onneksi käsimerkit alkavat jäädä pikkuhiljaa pois.

Kisauran aloittamista estää oikeastaan vain minun edistymiseni. Ohjaaminen on todella vaikeaa, kun on pitkät raajat. Menen helposti liian kovaa vauhtia radalla kun innostun, jolloin koiralle tulee kiire minun mukaani. Pitää opetella sipsuttamaan ja vaihtamaan lennossa askelpituutta, joten harkinnassa on jonkinlainen tanssikurssi ;)
Paras ohje jonka olen tähän mennessä saanut liittyen agilityyn ja omaan toimintaani radalla: "Älä ajattele vaan tee." Huomaan sen toimivan, koska jos jään miettimään radalla liikaa, menee harjoitus taatusti pieleen. Osaan kyllä jos en mieti liikoja.

Harjoitellaan kuitenkin ohjauksia ja muita juttuja lajiin liittyen, joihin ei tarvita estettä. Yksi hyppyeste meiltä löytyy, samoin muutama suksisauva jotka mallaavat keppien virkaa. Itse asiassa sen jälkeen kun hankittiin nuo sauvat ja harjoiteltiin pujottelun tekniikkaa niillä, on edistyminen ko. esteellä ollut nopeampaa.

2009-04-02T20:37:00.000-07:00

Jatketaanpas päivittelyä :)
Treenitauko ei ihan näin pitkäksi venynyt, emännän oma elämä pistettiin uuteen uskoon ja siihen kuului omalta osaltaan piiiiitkä nettitauko. Kepa on joutunut treenailemaan ihan entiseen malliin siitä huolimatta. Kisa- ja näyttelytaukoa ollaan kyllä pidetty.

Lajit on samat kuin ennenkin, mutta marraskuussa 2007 aloitettiin agility. Alkuperäinen tarkoitus oli että koira saa käyttää ns. jalkojaan ja juosta lujaa radalla, mutta laji taisi viedä mennessään myös minut. Tarkoitus oli startata myös tässä lajissa tulevana kesänä.

Treenitauko

2007-09-27T12:56:00.000-07:00

Jäädään pienelle treenitauolle ainakin tottiksen suhteen Kepan kanssa, tuntuu jotenkin tympivän molempia koko juttu. Tai ainakin minua, koira varmaan heijastaa sitten meikäläisen systeemejä. Tehty varmaan liian tiiviisti ja ahkerasti kesän aikana hommia, että saatiin alo1 ja bh suoritettua. Kapulanpitoharjoituksia jatketaan kerran päivään, muuten vaan ollaan ja pöllöillään. Jälkiä ja esineruutua tehdään jos tuntuu siltä että vois olla hauskaa, muuten annetaan olla tältä syksyltä.

Jälkitreenit

2007-09-20T01:28:00.000-07:00

Eilen käytiin jälkimässä ylikasvaneella ja kuoppaisella jalkapallokentällä. Mittaa jäljellä oli n. 300 metriä, tuuli oli puuskittainen n. 6 m/s ja maa oli erittäin märkä. Jälki oli U:n muotoinen, eli kulmat olivat loivat kaaret. Vettä oli satanut edellisen vuorokauden taukoamatta, jälkeä polkiessa sade lakkasi. Kentällä oli lätäköitä ja jos ei ollut lätäköitä, nurmikko litisi jalan alla. Jätin esineet pois, Kepa ei ole näin märissä olosuhteissa vielä ajanut koskaan jälkeä. Lihapullapaloja oli viitisen kappaletta koko matkalla, kulmissa ja lopussa. Tuuli oli ensin myötätuuli, sitten sivusta ja loppumatka vastatuuli. Jälki vanheni reilun puoli tuntia.

Kepan kanssa on harjoiteltu hieman janahommia, joten lähetin koiran 90 asteen kulmassa jälkeen nähden. Jäljen ylösotto onnistui hienosti ja Kepa lähti heti oikeaan suuntaan. Ensimmäisellä pätkällä ei ongelmia, vauhti oli sopiva ja nenä meni maassa koko ajan. Ekassa kaaressa tuuli oli painanut jälkeä kauemmas, Kepa tarkisteli muutaman kerran. Isoimmat lätäköt tulivat tässä vaiheessa, jäljellä kuitenkin pysyttiin. Pari kertaa Kepa nosti päätään ja katseli ympärilleen, odotin jonkun aikaa ja annoin käskyn jälki, jolloin koira jatkoi töitä. Seuraavassa kaaressa jonkin verran tarkistelua ja koira oli hieman hämmentyneen oloinen, jatkoi jäljen ajamista.
Viimeisellä suoralla koira meinasi välillä luovuttaa, onneksi jatkoi hommia vaikkakin hieman hitaasti ja koko ajan varmistellen.

Huomiot: olosuhteiden ollessa tällaiset, olisi viimeisellä suoralla pitänyt olla palkkaa koska esineitä ei ollut. Kiitettävästi teki kuitenkin töitä, vaikka vesi loiskui. Vetisellä kelillä tehdään lisää harjoituksia, mutta seuraavalla kerralla pitää laittaa palkka.

Tein lopuksi vielä n. 100 askeleen jäljen kuivemmalle alustalle, jossa joka toisella askeleella oli lihapullaa. Vanhensin puolisen tuntia, ja Kepa ajoi jäljen tarkastaen joka askeleen.

Tokoilua ja jälkeä

2007-09-18T15:44:00.000-07:00

Päivällä käytiin ottamassa esineilmaisujälki Kepan kanssa. Esineiden ilmaisu on tökkinyt, joten muutamana päivänä otettiin ihan vaan esineiden ilmaisemista ensin sisällä ja sitten tuossa kotipihalla.
Tein pienen (n. 100 askelta) jäljen jalkapallokentälle (ylikasvanut nurmikko, joten esineet hieman piilossa), annoin vanheta n. puoli tuntia ja sillä aikaa otin pari esineen ilmaisua ilman jälkeä. Onnistui hienosti joten sitten jäljelle. Makupaloja en laittanut ollenkaan jäljelle ja nyt meni jäljestäminen hyvin.
Esineiden kohdalla Kepa merkkasi esineen mutta ei mennyt maahan kuten olisi pitänyt. Pysähdyin sanomatta mitään ja odotin että koira itse korjaisi kun ei pääse eteenpäin. Hetken odotuksen jälkeen meni maahan. Sai palkaksi kokonaisen nakin. Seuraavan esineen kohdalla sama juttu, mutta nyt hieman nopeammin. Kolmas esine oli jo sujuvampi.

Kepalla on kauhea kiire jäljellä eteenpäin, mielellään ylittäisi esineet tuosta vaan. Otetaan harjoituksen alle nyt esineiden ilmaisu ja niistä saa sitten maailman upeimman jutun.

Tokotreenit

Illalla oli kimppatreenit, tänään oli vuorossa ohjatut treenit. Eka paikallaolo, tein osittain avon liikkeenä eli kävin piilossa. Ihan ok, vaikka häiriötä oli paljon.

Uutena asiana aloitettiin tunnistusnoudon harjoittelu. Kepa näki ensimmäistä kertaa koko tunnistusnoutokapulan. Piilotettiin ruohikkoon ja Kepan piti käydä haistellen etsimässä Oma. Otin kolme kertaa ja joka kerralla Kepa toi kapulan mulle käteen. Luovutusta harjoitellaan vielä erikseen, mutta nenän käytössä ei tuntuis olevan ongelmaa. Ainakaan vielä.

Sitten se tavallinen noutokapula. Meillä tämä on ollut vaikeaa, viime keväänä Kepa ei suostunut ottamaan kapulaa ollenkaan suuhunsa jostain syystä. Sain kesällä Kepan innostumaan kapulasta uudelleen ja toi mulle jopa 650 grammasen kapulan. Nyt ei olla viikkoon otettu kotona kapulanpitoharjoituksia, tänään mentiin pois kentältä omaan rauhaan tekemään. Vaikeaa oli, mutta saatiin kuitenkin pari sekunnin kestävää pitoa.
Taidetaan taas ottaa takapakkia ja naksu+nami tulee pelkästään kapulan koskettamisesta. Pikkukapulalla otetaan pitoharjoituksia, jospa sitä kautta saataisiin Kepa taas innostumaan noutokapulasta.

Omituiseksi asian tekee se, että Kepa noutaa kaiken muun. Luonnonkepit, saunapuut (eli koivuhalko), lelut, patukat jne.

Toko ja tottis saa levätä viikonloppuun asti, korkeintaan perusasentojuttuja tehdään ennen kuin saa ruokaa tai pääsee vapaaksi riekkumaan.

Tokokoe 16.9.

2007-09-18T15:30:00.000-07:00

Eipä voi sanoa että olisi mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Pisteitä 148,5 joten kakkostulos. Koira haahuili eikä tehnyt töitä niinkuin normaalisti, mun kantilta katsottuna ala-arvoinen suoritus. Nyt mietitään sitten missä mättää, olen alkanut epäillä että Kepan ja mun välisessä suhteessa on jotain vialla.

Paikallaolossa ei mainittavaa, maahanmeno hieman hidas joten sen työstämistä jatketaan edelleen.

Kaiken kaikkiaan perusasennot jäi tekemättä lähes koko ajan. Treeneissä kiinnitetään huomiota perusasennon mukavuuteen eli tehdään tästä maailman mukavin juttu. Sen jälkeen lisätään kestoa eli perusasennossa ollaan kunnes toisin määrätään. Kepa ei meinaa jaksaa istuskella niin kauhean kauan kuin liikkeen aloitus ja palautteen anto kestää.

Seuraamisissa välillä kontakti hävisi, lisäksi perusasento oli alussa salamannopea, joten kun sanoin valmis niin koira nosti persauksensa. Matkalla ja lopussa jäi perusasento tekemättä.

Liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen hienot, maahanmenoon lisää nopeutta.

Luoksetulossa meni maahan eikä jäänyt istumaan, kaksoiskäsky (Kepa katseli jonnekin kentän reunan ohi eikä minua), haukahti tullessaan ja juoksi ohitse, tuli suoraan sivulle ja teki erittäin hitaan perusasennon. Tämä etenkin istutti ajatuksen siitä, että meidän välisessä suhteessa on jotain vialla. Luoksetulo saatiin korjattua ja edellisessä kokeessa Kepa teki niin kuin pitääkin.

Hypyssä meinasi taas karata koko ajan vaan hyppäämään, ilman perusasentoa. Sain koiran kuitenkin perusasentoon, hyppäsi ekalla käskyllä ja liikahti askeleen verran eteenpäin. Perusasento hieman vino, mutta tämä oli mun moka. Kepa istuu taaksepäin, jolloin mun sijoittuminen merkkaa paljon.

Taidetaan jättää alokasluokka tähän, ja jatkaa avoimen liikkeitten harjoittelua. Muutama koe olis loppuvuodesta tässä lähellä, ei sanota vielä eitä kokeille.

Kimppatreenit

2007-09-11T10:57:00.000-07:00

Tänään oli vuorossa tokon kimppatreenit, saa otettua paikallaolon ryhmässä ja kentällä on aina ylimääräsiä silmiä kattomassa. Kumma että Kepa tuntuu toimivan sitä paremmin, mitä enemmän porukkaa kentällä tekee hommia yhtäaikaa. Tekee kyllä mullekin hyvää kun näkee erilaisia koiria tokoilemassa.

Paikallamakuussa aloitin jo piiloharjoittelut häiriössä. Kotona onnistuu jo kokonaisena liikkeenä ilman häiriötä, mutta vielä ei meinaa malttaa maata porukassa kun menen piiloon. Eka otin ihan vaan käväsyn piilossa ja sitten palkka, seuraavaksi olin hetken piilossa ja palkka. Kepa oli koko ajan samassa paikassa maassa, en vapauttanut sitä sieltä välillä. Loppuosa paikallamakuusta otin niin että olin näkyvissä ja sitten riemu irti.

Seuraamisissa Kepalla kentällä pysyy kontakti jo suhteellisen hyvin vaikka toinen koira tulisi lähelle. Haluaisin kuitenkin tohon seuraamiseen enemmän semmosta "draivia", että koirasta näkee kauas miten se tykkää. Nyt meidän seuraaminen on pk-puolta ajatellen aika rauhallista ja tasaista, vaikkakin energisempi jos vertaa useimpiin tokosuorituksiin.
Olin jo aiemmin miettinyt seuraa-käskyn vaihtamista pelkästään sivu-käskyyn, joka tarkoittaa meillä myös perusasennon ottamista. Lyhyissä seuraamispätkissä ainakin toimi, sivu-käskyllä on näköjään myös Kepalle merkitys kontaktinottamisessa. Kontakti säilyi nyt paremmin. Jos huomenna toimii samalla tavalla, jätän seuraa-käskyn pois. Tosi lyhyt seuraamistreeni, mutta mielestäni riittävä. Tällä kertaa pääpaino oli kontaktin pitämisessä, ja siitä palkkaus. Viime aikoina on otettu pitempiä seuraamispätkiä BH-kokeen vuoksi, joten nyt tehtiin helppo treeni.

Perusasentotreeniä ollaan otettu joka päivä pieniä hetkiä kerrallaan, toistoja parikymmentä kerrallaan. Olen onnistunut kehittämään "vasemman käden vispauksen", joka häiritsee koiraa. Ohjaan koiraa kädellä oikealle paikalle, ja tällöin Kepa jää helposti mun taakse perusasentoon. Jos en vispaa kädellä, perusasento on oikealla paikalla. Pitää siis keskittyä olemaan vispaamatta (helpommin sanottu kuin tehty), tällä hetkellä pistän käteni vasenta jalkaa vasten, jospa se siitä asettuisi.

Luoksetuloissa Kepalla on ollut paha tapa haukahtaa matkalla, mistä lie keksinyt moisen. Lisäksi Kepa helposti ennakoi sivu-käskyä. Tällä hetkellä otetaan siis luoksetuloja pelkästään eteen istumisen harjoitteluna ja haukkumattomuutena. Palkan saa, kun tulee hiljaa ja istuu edessä jonkin aikaa rauhassa. Pari onnistunutta suoritusta riitti tälle illalle.

Kaukokäskyjä treenataan pikkuhiljaa myös häiriön alla. Kepan asennonvaihdot on oikeat, nyt pitäs vaan malttaa katsoa minua eikä vilkuilla niitä muita pariakymmentä koiraa kentällä. Pitää ruveta kasvattamaan myös matkaa.

Liikkeestä maahanmenossa tarvitsen jonkun katsomaan, onko koira suorassa. Tässä liikkeessä on ollut ongelmana vino asento, vaikkakin olen saanut sitä suoremmaksi kesän aikana. Vielä tulee välillä vino asento, välillä koira on suorassa, mutta palkan saa vaan suorasta asennosta. Koska onnistuneempia suorituksia alkaa tulla useammin kuin epäonnistuneita, jatketaan harjoituksia samalla mallilla. Tällä kerralla en kiinnittänyt huomiota maahanmenon nopeuteen, ainoastaan suoraan asentoon. Seuraavan kerran on sitten vuorossa tämä ongelma.

Paljon tekemistä oli treeneissä tänä iltana, mutta niin sitä on kokeissakin. Minulla on tapana myös pitää pieniä hengähdystaukoja eri asioitten välillä, tiedä sitten onko siitä haittaa vai hyötyä. Meille systeemi ainakin tuntuisi toimivan. Lähinnä häiriön alla tekeminen oli pääpointti ja lisäksi muutamien asioiden hiomista paremmiksi.

Tähän mennessä tapahtunutta

2007-09-10T02:11:00.000-07:00

Kepan kanssa meillä on tähän mennessä takana kaksi toko-koetta ja BH-koe. Suurin ongelma meillä on ollut ohjaajan huono hermorakenne, toisin sanoen minä jännitän kokeita. Hommia on tehty asian korjaamiseksi ja kun olen saanut hermoni ojennukseen alkaa tuloksetkin parantua.

Eka toko-koe meni ohjaajan jännittämisen takia hieman penkin alle. Saatiin kuitenkin kakkostulos, pisteitä 152. Paikalla makaamisessa minä en (kauhultani) ehtinyt liikkeenohjaajan mukaan, joten perusasento jäi alussa tekemättä. Kepa lisäksi ennakoi loppuperusasentoa ja siitä tuli pistemenetys. Seuraamisissa Kepa rauhoitteli minua aika paljon, hammasteli käsiä ja pomppi. Kontakti katosi välillä, vaikka treeneissä homma onkin sujunut. Yksikään liike ei mennyt nollille, joka oli meille työvoitto.

Seuraava toko-koe oli pari viikkoa myöhemmin ja minäkään en jännittänyt enää niin paljon. Hieman normaalia enemmän vatsassa vielä lepatti, mutta kaiken kaikkiaan olo oli rauhallisempi. Pisteitä kerättiin 173,5 ja se oikeutti ykköstulokseen. Seuraamiset menivät jo paremmin, vielä Kepa rauhoitteli minua jonkin verran. Luoksetulossa Kepa meni maahan vaikka olisi pitänyt istua. Arvelin tämän johtuvan siitä, että olimme treenanneet lähestyvää BH-koetta varten ja käskyni oli todennäköisesti liian kova. Muutoin liike meni nappiin. Estehypyssä Kepa otti varaslähdön, mutta ei kuitenkaan hypännyt ilman lupaa vaan jäi seisomaan esteen ja mun väliin. Vaati kaksoiskäskyn ennen kuin Kepa hyppäsi, loppuosa liikkeestä menikin hienosti.

8.9. käytiin sitten BH-kokeessa. Jännäsin koetta, olihan kyseessä Palveluskoirakoe! Syksyllä -06 olimme käyneet edellisen kerran kokeilemassa. Kepa osasi liikkeet mutta ohjaajan megalomaanisen jännittämisen takia emme päässeet tuolloin koetta läpi. Sirun tarkistuksen ja meidän tottisvuoron välillä jossain vaiheessa Kepa oli astunut lasinsiruun tms. ja tassusta tuli hieman verta. Verenvuoto kuitenkin tyrehtyi ja Kepa ei ontunut, joten päätin suorittaa tottisosuuden. Tassu ei vuotanut enää loppukokeen aikana ollenkaan.
Aloitimme paikalla makaamisesta. Koiran pysyminen paikallaan ei ole meille ongelma, mutta silti kuulin nuuhkimista ja miten hiekka rapisi koiran tassujen alla... Tuomarin antaessa luvan mennä koiran luokse niin siellähän se makasi, kuulin siis omiani.
Seuraamiset menivät ihan ok, hieman edistämistä ja hitaat perusasennot. Henkilöryhmää olimme harjoitelleet jonkin verran, mutta enemmänkin olisi pitänyt treenata. Kepa kuitenkin seurasi henkilöryhmän läpi, vaikka hieman kuikuili ohitettavia ihmisiä. Liikkeestä istumisessa Kepa jäi seisomaan, johtuen käskytyksestä. Kepan seisomisliike on täydellinen, käskynä tässä on "stoi". Mietinkin, että onkohan käskyt liian samanlaiset? Laitetaan mietintään käskysanan vaihto liikkeestä istumiseen.
Liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa alkuosa meni mallikkaasti, ehkä maahanmeno olisi saanut olla nopeampi. Luoksetulossa minä sitten tyrin. Kentälle oli laitettu merkkejä seuraamiskaaviota varten, ja menin seisomaan liian lähelle tällaista merkkiä. Jännityksen ja kokemattomuuden piikkiin pistän tämänkin, kaikkea ei tule ajatelleeksi kesken koesuorituksen. Merkki oli siis liian lähellä ja Kepa juoksi ekana tutkimaan merkin. Eteenistuminen jäi sitten väliin, tuli kuitenkin sivulle perusasentoon vaikkakin hieman taakse.
Kaupunkiosuus tehtiin vilkkaan kaupan edessä. Autoja kulki ihan kiitettävästi edestakaisin parkkipaikalla ja ulkopuolisia ihmisiä riitti. Juuri ennen kuin oli meidän vuoro suorittaa oma osuutemme, autotien toiselta puolelta syöksyi iso espanjanmastiffin näköinen koira, karkasi omasta pihastaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, ja muut kokeessa toimivat tulivat avuksi ottamaan koiran kiinni.
Muutoin kaupunkiosuudessa ei ollut ongelmia, onhan Kepa kaupungissa kulkenut aiemminkin.
Kepalla on nyt sitten BH-koulari ja saatiin lupa jälkikokeisiin.

Nyt keskitytään perusasentojen nopeuttamiseen, noutoharjoituksiin ja ylempien liikkeiden harjoitteluun sekä tokossa että pk-puolella. Seuraavaan toko-kokeeseen on jo ilmoittauduttu.

Kepan kujeet

2007-09-09T14:08:00.001-07:00

Jokaisella kunnon koiralla on oma blogi, siispä Kepalla pitää olla myös. Tänne tulee tarinaa siitä, miten meni treenit ja kokeet. Tottakai kevennyksenä mitä muuta pienen belgianpaimenkoiran päähän voikaan pälkähtää...